"Kaukana Lapissa, korpisoiden kosteassa sylissä, kypsyy erityisen kaunis ja arvostettu marja, Rubus Chamaemorus, korpihilla. Hilla, jonka jylhä pohjoinen luonto ja kesäyön aurinko on kypsyttänyt makeimmillaan nautittavaksi." 

Korpihilla on myös yhden naisen unelma, minun unelmani. Unelma maaseudusta, suussa sulavista herkuista, sekä mummolan tunnelmasta. Unelma, joka syntyi jo opiskeluaikoina 90-luvun puolivälissä, ja joka oli niin vahva, että se pakotti minut tekemään rohkean valinnan ja muuttamaan parhaat päivänsä nähneelle vanhalle ja hylätylle kansakoululle, eteläiseen Lappiin.

Järki sanoi silloin, 90-luvun ankaran laman jälkeen, että kannattaa jäädä töihin etelään, jos töitä on jossakin tarjolla, mutta voimakas tunne siitä, että on pakko tehdä jotakin omaa ja luoda uutta, voitti. Päädyin pohjoiseen tuntemattomalle kylälle asukkaaksi ja yrittäjäksi. Alussa aivan yksin.

Olen uinut vastavirtaan ja uskonut  unelmiin. Uskonut ja toivonut, että tekemällä työnsä hyvin, voi onnistua, vaikka kaukana kaikesta, aivan korvessakin. On tarvittu mittaamattoman määrä luovuutta, uskallusta ja periksi antamattomuutta, mutta ennen kaikkea valtavan määrän työtä, että Korpihillasta on syntynyt koti, perheyritys sekä käyntikohde matkailijoille, Riisitunturin ja Posion ja Rukan kävijöille, ja Korpihillan tuotteista on tullut tunnettuja ja valtakunnallisesti palkittuja.  

Minulle on ollut tärkeää saada toteuttaa itseäni, mutta tärkeää on myös se, että saan tehdä työtäni maaseudulla, lähellä luontoa. Yhtä tärkeää on se, että ympäröivä luonto on lähellä minua ja yritystäni, ja se että se on ehdottoman puhdasta. Olen hyvilläni, että valmistamamme juhlajuoman, Kuohuvan Kuusenkerkän valmistuksessa käytetty vesi on puhdasta ja raikasta Riisitunturin pohjavettä, ja punaposkiset puolukat ja kullankeltaiset hillat, joita käytämme muihin tuotteisiimme on ensiluokkaisia ja korkealaatuisia. Niinhän se vain on, että vain parhaista raaka-aineista syntyy parhaita tuotteita. Niinpä on erityisen tärkeää, että tätä luontoa vaalitaan ja suojellaan tulevaisuudessakin. 

"Enpä tiennyt tänne tullessani, että tämä luonto ja maisema on minussa syvemmällä kuin arvata saattaa. Sukututkimuksen myötä on käynyt ilmi, että vuonna 1739 syntynyt  kanta-äitini, Dorothea Määttä, syntyi juuri  tällä samalla Tolvankylällä, ja marjasti samoilla mailla kuin minäkin, ja kasteli saman Kitkajärven rannalla varpaita kuin minäkin, minä vain lähes 300 vuotta myöhemmin." 


Tolvassa Joulun alla 2017

Ritva Korpihilla ( Kokko)


ps. Ylläoleva tekstini löytyy myös kirjasta Puhdas vesi- KITKAJÄRVI-Kitkajoki, jonka on valokuvaaja Tauno Kohosen (Rapid River) kuvaama ja tuottama. Kirja on täynnä mm. hienoja valokuvia Kitkan alueen vesistöstä, mutta se esittelee myös hienosti alueen luontoa, asutushistoriaa ja vesistön suojelua. Suosittelenkin lämpimästi tutustumaan tähän Suomi100 kuvatietoteokseen.

Ostoskorisi on tyhjä

Toimitusehdot